Luntin 60mm tai 80mm apertuurin vetyalfakaukoputki on käyttövalmis sellaisenaan, kun mahdollisesti kuljetuksen ajaksi erikseen paketoitu estosuodatin on kiinnitetty paikoilleen kaukoputken tarkentimeen. Etulinssin pölysuoja irroitetaan ja muoviset suojat estosuodattimesta. Visuaalikatselua varten on hyvä valita pienen suurennoksen okulaari (esimerkiksi 18-25mm), jolloin auringon kiekko on helpointa keskittää kaukoputken näkökenttään ja suorittaa karkea tarkennus. 

Aurinkoetsin on erityisen hyödyllinen apuväline vetyalfaputken kanssa, sillä käytännössä näkymä on pikimusta kaikkialla muualla taivaalla paitsi auringon kohdalla. Mikäli aurinkoetsintä ei vielä ole, on mahdollista tarkkailla kaukoputken varjon pienentymistä siirtäessä kaukoputkea jalustan avulla kohti aurinkoa. Tavallista etsinputkea tai punapistetähtäintä ei pidä käyttää aurinkohavaintoihin, sillä tällöin tulisi katsottua suoraan aurinkoon. Aurinkoetsimen tapauksessa pelkkä kirkas mutta riittävästi himmennettty auringon pieni kiekko etsimen kalvopinnassa riittää. 

Ennen etalonin hienosäätöä aurinko on kirkkaan punainen pallura kaukoputken näkökentässä. Kiekon reunan avulla on helppo säätää tarkennus ensin alkuun karkeasti kohdilleen. Mikäli tarkentimen osalta tarkennusvara ei riitä, voi vapauttaa estosuodattimen kiinnitysruuvin pitäen siitä samalla kiinni. Tämän jälkeen estosuodatinta voi vetää joko ulospäin tai sisäänpäin tarpeen mukaan. 

Painesäädettävän etalonin tapauksessa aina aluksi on hyvä resetoida tai "röyhtäyttää" painesäätimen mäntä. Tarkkaan kuuntelemalla voi kuulla pienen röyhtäystä muistuttavan äänen paineen vapautuessa mäntää irroittaessa. Männän messinkirungossa on kierteet, joiden ympärillä musta sylinteri pyörii. Musta osa lähtee helposti irti, mutta on ajoittain hieman haastava saada takaisin paikoilleen kierteille. Yksi helpotus on kiertää ensin hieman väärään suuntaan, toinen keino on nostaa kaukoputki varovasti pöydälle ja kohtisuoraan yläpuolelta käsin maltillisesti saada mäntä kierteille. 

Painesäädön männän ollessa aivan alkupäässä, on etalonin viritys vetyalfan punaisen siiven alueella. Näkymä tuo mieleen fotosfäärin, eikä tunnusomaisia kromosfäärin yksityiskohtia näy kutakuinkin lainkaan. Mäntää alaspäin vääntämällä kuva tummenee ja pikkuhiljaa alkaa erottua enemmän rakenteita. Reunan protuberanssit ja kiekon filamentit tulevat näkyviin jo aikaisessa vaiheessa, vaikka ollaan vielä reilusti vetyalfan punaisen siiven alueella.